Hiilikaivoksessa(Kobo/電子書)

Tämä oli kirjeen sisältö, jonka ensimmäinen rautatien posti toi James
Starrille 3 päivänä joulukuuta 18 .. --, kirjeelle oli painettu
Aberfoylen postimerkki, Stirlingin kreivikunnassa, Skotlannissa.

Insinööri kävi kovin uteliaaksi. Hänelle ei juohtunutkaan mieleen, että
kirjeessä voisi olla joku salainen petos. Vanhastaan tunsi hän jo Simo
Fordin, entisen kaivosmestarin Aberfoylen kaivoksissa, joissa James
Starr kokonaista 20 vuotta oli ollut johtajana -- eli _viewer_ niinkuin
englantilaisissa kaivoksissa on tapana sanoa.

James Starr oli 55 vuoden vanha mies, vaikka hän näytti ainoastaan 40
täyttäneen. Hän oli erään vanhan Edinburgilais-suvun etevimpiä jäseniä.
Hänen työnsä tuotti kunniaa tuolle arvoisalle insinööri-kunnalle,
jotka vähitellen Cardiffissa, Newcastlessa ja muissakin Skotlannin
kreivikunnissa kaivavat esiin Yhdistettyin Kuningaskuntain
hiilivarastot.

Aberfoylen salaperäisissä kaivoksissa, likellä Alloa-kaivoksia,
jotka ulottuvat osaksi Stirlingin kreivikuntaan, oli Starr etenki
saavuttanut yleistä mainetta. Siellä olikin melkein koko hänen
elämänsä aika kulunut. James Starr oli myöskin valittu Skotlannin
Muinaistutkinto-yhtiön puheenjohtajaksi. Hän oli _the Royal
Institutionin_ toimekkaimpia jäseniä ja _Edinburgh Review_ julkaisi
useampia huomattavia hänen nimimerkillään merkittyjä kirjoituksia. Hän
oli siis noita oppineita, käytännöllisiä miehiä, jotka Englannille
ovat tuottaneet niin paljon onnea ja menestystä. Hänellä oli arvoisa
yhteiskunnallinen asema Skotlannin vanhassa pääkaupungissa, joka
ei ansaitse ainoastaan ulkonaisessa, vaan myöskin siveellisessä
merkityksessä nimen "Pohjolan Athena".

Yleisesti tunnettu on, miten Englanti nimittää laajoja hiilikaivoksiaan
yhteisellä sattuvalla nimellä. He sanovat niitä oikeuden mukaan
"Mustaksi Intiaksi", ja tämä Intia onkin kentiesi enemmän kuin Idässä
oleva kartuttanut Kuningaskunnan hämmästyttäviä rikkauksia. Siellä
työskenteleekin todella kokonainen väestö yöt ja päivät, päivät ja
yöt maan sisustasta kaivaaksensa tätä tärkeää, teollisuudelle niin
välttämätöntä, polttoainetta.

Kertomuksemme ajasta oli vielä pitkältä siihen päivään, jona
asiantuntijat ovat vakuuttaneet hiilikaivosten tyhjentyvän, eikä
hiilivaraston vähentymistä silloin tarvittu pelätä pitkiin aikoihin.
Vielä löytyi laajoja hiilialoja, joissa saatiin työskennellä. Nuo
monet tehtaat, veturit, höyrylaivat ja kaasutehtaat eivät vielä
tarvinneet kaivata tuota kivennäis-polttoainetta. Vaan sen käytäntö oli
viime aikoina kasvanut niin suuresti, että muutamat kerrokset olivat
tyhjennetyt pohjiin asti. Nämä hyljätyt kaivokset olivat nyt tyhjine
aukkoineen ja autioine käytävineen ainoastaan tarpeettomia loukkoja ja
epätasaisuuksia maassa.

Näin oli Aberfoylenki hiilikaivosten laita.

Kymmenen vuotta oli kulunut siitä päivästä, jolloin viimeinen tynnyri
kivihiiltä oli otettu tästä kaivoksesta. Työkalut "syvyydestä" [Työt
kaivoksessa ovat kahta laatua: "syvyydessä" ja "päivänvalossa" tehtävät
työt, joista edelliset toimitetaan maan sisustassa ja jälkimäiset maan
päällä.], koneet kuletusta varten rautakiskoilla kaivoksen käytävissä,
maanalaiset rautatie- ja ratavaunut, vipukonetynnyrit, ilma-torvet,
lyhyesti, kaikki kaivoksen työkapineet ja koneet vietiin "syvyydestä"
maan pinnalle. Tuo tyhjennetty kaivos oli hirveän suuren nisäkkään
kaltainen, jolta on riistetty kaikki ruumiin elimet ja ainoastaan
luuranko jäljelle jätetty.

Kaikista työkaluista oli jäljellä ainoastaan pitkät puu-astimet Jarowin
aukossa, ja nämä olivat ainoat, joita myöten päästiin alas Dochartin
kaivokseen, työn siellä loputtua.

Ylhäällä osoittivat rakennukset, joissa "päivänvalon työ" ennen
toimitettiin, vielä sitä paikkaa, missä aukko mainittuun kaivokseen
oli ollut, joka nyt oli autioksi jätetty niinkuin muutkin kaivokset
Aberfoylen hiilialalla.

Synkkä oli päivä, jona työmiehet viimeisen kerran jättivät kaivoksen,
jossa niin monta vuotta olivat eläneet.

Insinööri James Starr oli käskenyt kokoon nuo muutama tuhat työmiestä,
jotka olivat kaivoksen uuttera ja rohkea väestö, naiset, lapset,
vanhukset, "syvyyden" ja "päivänvalon" työmiehet kaikki olivat
kokoontuneet Dochartin kaivoksen suureen pihaan, joka ennen oli ollut
täpösen täynnä kivihiiltä.

Nämä rehelliset ihmiset, joita elämän tarpeet nyt oli eroittava,
jotka pitkiin vuosikausiin olivat seuranneet toisiaan, isästä
poikaan, vanhassa Aberfoylessa, odottivat nyt kuullakseen viimeisen
jäähyväis-puheen, jonka insinööri heille oli lausuva. Yhtiö oli heille
jakanut kuluvan vuoden voiton. Se oli tosin pieni, sillä tulo melkein
tyhjästä kaivoksesta oli tuskin suurempi, kuin mikä työpalkkoihin meni,
mutta siinä oli kuitenkin tarpeeksi työmiehille, siksi kuin saivat
työtä naapuri-kaivoksissa, maatiluksilla, tahi kreivikunnan tehtaissa.

James Starr seisoi suuren katoksen portin edessä, jossa mahtavan suuret
vipukoneet olivat työskennelleet niin monta vuotta.

Simo Ford, kaivosmestari Dochartin kaivoksessa, silloin 55 vuoden
vanha, sekä muutamat muut työnjohtajat seisoivat hänen läheisyydessään.

James Starr otti hatun päästään. Työmiehet, jotka myös ottivat
päähineensä päästään, seisoivat äänettöminä.

Tämä jäähyväis-hetki oli liikuttava, melkein suuremmoinen.

"Ystäväni", lausui insinööri "hetki on tullut, jona meidän täytyy
erota. Aberfoylen kaivokset, jotka meitä niin monet vuodet ovat
yhdistäneet yhteisellä työllä, ovat tyhjennetyt. Tutkimisillamme emme
ole voineet löytää mitään uutta kerrosta ja viimeinen kivihiililohkare
on nostettu Dochartin kaivoksesta".

Sanojensa vahvikkeeksi osoitti James Starr työmiehille
kivihiilipalasta, joka oli jätetty käsikärryihin.

"Tämä kivihiilipalanen, ystäväni", jatkoi James Starr, "on ikäänkuin
viimeinen verenpisara, joka juoksi kaivoksen suonissa! Me säilytämme
sen, niinkuin olemme tallentaneet ensimmäisenkin palasen, joka 150
vuotta takaperin ensiksi otettiin Aberfoylen kivihiilialasta. Näiden
palasten välillä on monta sukupolvea toistensa jälkeen työskennellyt
kaivoksissamme! Nyt se on mennyttä. Viimeiset sanat, jotka insinöörinne
puhuu teille ovat jäähyväissanoja. Te olette saaneet elatuksenne
tästä kaivoksesta, joka teidän työllänne on tyhjentynyt. Työ on ollut
raskasta, vaikk'ei edutonta, eikä voittoa vailla. Suuren perheemme
on nyt hajoaminen, ja luultava on, ett'ei tulevaisuus voi yhdistää
sen hajotettuja jäseniä. Elkää kuitenkaan unhottako, että kauan
olemme yhdessä eläneet ja että Aberfoylen kaivoksen työmiehet pitävät
velvollisuutenaan auttaa toisiaan. Teidän esimiehenne eivät tätä
suinkaan unhota. Jotka yhdessä ovat työtä tehneet, eivät voi olla
vieraat toisilleen. Tahdomme pitää teitä muistossamme, ja missä ikänä
esiinnytte rehellisinä ihmisinä, on puoltosanamme hyödyttävä teitä.
Hyvästi siis ystäväni, jääkää Herran haltuun!"

Kun James Starr oli lopettanut puheensa, sulki hän syliinsä kaivoksen
vanhimman työmiehen, jonka silmissä kyyneleet välkkyivät. Sitte tulivat
kaivosmestarit jättämään hyvästi; työmiehet heiluttivat hattujaan ja
lakkiaan ilmassa huutaen:

"Hyvästi, James Starr, esimiehemme ja ystävämme!"

Tämä eronhetki oli pysyvä unhottumattomana muistona näiden
kunnioitettavain ihmisten sydämissä. Mutta nyt oli heidän kuitenkin
lähteminen tästä suuresta pihasta. Kaikki kävi tyhjäksi James Starrin
ympärillä. Nuo mustat Dochartin kaivoksen seinät kaiuttivat viimeisen
kerran työmiesten askelia ja tyhjä äänettömyys seurasi vilkasta elämää,
joka tähän asti oli vallinnut Aberfoylen kaivoksissa.

Yksi mies oli kuitenkin jäänyt James Starrin luokse.

Tämä mies oli kaivosmestari Simo Ford. Hänen vieressään seisoi
viidentoistavuotias nuorukainen, poikansa Harry, joka jo muutaman
vuoden oli tehnyt työtä "syvyydessä".

James Starr ja Simo Ford tunsivat toisensa ja sentähden myöskin
kunnioittivat toisiaan.

"Hyvästi Simo", sanoi insinööri.

"Hyvästi hra James", vastasi kaivosmestari, "tahi paremmin, suokaa
minun lisätä: me kohtaamme toisemme!"

"Niin me kohtaamme toisemme, Simo!" kertoi James Starr. "Te tiedätte,
että minusta aina on iloista tavata teitä ja puhua kanssanne entisistä
Aberfoylen ajoista".

"Minä olen vakuutettu siitä, hra James".

"Talossani Edinburgissa olen aina valmis vastaan ottamaan teitä".

"Täältä on niin pitkä matka Edinburgiin!" vastasi kaivosmestari,
pudistaen päätään. "Niin, pitkä matka Dochartin kaivoksesta!"

"Pitkä matka, Simo! Mihinkä te aiotte asettua?"

"Tänne, hra James! Me emme heitä kaivosta, vanhaa imettäjäämme, vaikka
sen maito on ehtynyt. Vaimoni, poikani ja minä asetamme niin, että
voimme pysyä hänelle uskollisina!"

"Hyvästi siis, Simo", vastasi insinööri, jonka ääni, vastoin hänen
tahtoaan värisi liikutuksesta.

"Eipä niin, vieläkin kerran: Me tapaamme toisemme, hra James!" sanoi
kaivosmestari. "Niin totta kuin nimeni on Simo Ford, te näette kerran
vielä Aberfoylen!"

Insinööri ei hennonnut riistää kaivosmestarilta tätä turhaa
mielikuvitusta. Hän syleili Harrya, joka häneen oli luonut
liikutuksesta välkkyvät silmänsä.

Vielä viimeisen kerran puristi hän Simo Fordin kättä ja lähti.

Tämä kaikki oli tapahtunut kymmenen vuotta takaperin; mutta
kaivosmestarin toivo, että he jälleen tapaisivat toisensa, ei ollut
toteutunut, eikä James Starr siitä päivin ollut hänestä mitään kuullut.

Ja nyt 10 vuoden eron jälkeen sai hän tämän kirjeen Simo Fordilta, joka
käskee hänen heti lähteä Aberfoylen kaivoksiin.

Eräs tärkeä tieto, joka häntä miellyttäisi, mikähän se olisikaan?
Dochartin kaivos, Jarowin aukko! Mitä muistoja herättävätkään nämä
nimet hänessä! Niin kyllä, se oli tuo kultainen aika, työn, taistelun
päivät -- parhain aika koko hänen elämässään!

James Starr luki kirjeen uudestaan. Hän katseli sitä joka puolelta. Hän
pahoitteli, ett'ei Simo Ford ollut lisännyt ainoata riviä kirjeesen.
Häntä oikein suututti, kun Simo oli ollut niin lyhytsanainen.

Oliko mahdollista, että vanha kaivosmestari oli löytänyt jonkun uuden
hiilikerroksen? Ei!

James Starr muisti vielä hyvin, miten tarkasti Aberfoylen kaivokset oli
tyhjennetty, ennenkuin työt niissä varsinaisesti lopetettiin. Hän oli
itse toimittanut viimeiset tutkimiset ja jättänyt kaivoksen varmasti
vakuutettuna, ett'ei siinä enää löytynyt ainoatakaan palasta kivihiiltä.

"Ei", kertoi hän itsekseen, "ei! Kuinka olisikaan mahdollista, että
se, jota minä en tutkimisillani saanut aikaan, nyt olisi onnistunut
Simo Fordille? Kuitenki tietää vanha kaivosmestari varsin hyvin, yhden
seikan maailmassa olevan minulle tärkeän ja miellyttävän minua ...
ja tämä kehoitus lähteä Dochartin kaivokseen, jota minun tulee pitää
salassa!..."

James Starr ei voinut irtautua tuosta ajatuksesta.

Toiselta puolen tunsi insinööri Simon taitavaksi kaivosmieheksi,
sekä hänellä etenki olevan hyvän ammattivaiston. Insinööri ei ollut
häntä nähnyt siitä päivin kuin Aberfoylen kaivokset suljettiin. Hän
ei tiennyt vähääkään vanhan kaivosmestarin oloista. Hän ei tiennyt,
mitä Simo toimitteli, eikä edes missä hän asui vaimoineen, poikineen.
Hän tiesi ainoastaan, että Jarow oli määrätty heidän yhtymäpaikakseen
ja että Harry, Simo Fordin poika, odottaisi häntä koko seuraavan
päivän Callanderin pysäyspaikalla. Selvästi tarkoitettiin siis käyntiä
Dochartin kaivoksessa.

"Lähden, kun lähdenkin!" sanoi James Starr, jonka uteliaisuus ja kiihko
eneni enenemistään sitä myöten kuin aika kului.

Tuo kunnioitettava insinööri oli niitä kiivaita, vilkkaita ihmisiä,
joiden aivot aina ovat liikkeessä, niinkuin vesikattila suurella
tulella.

Vaan nytpä tapahtui aivan odottamattomia. Kylmä vesipisara oli
silmänräpäyksessä tiivistävä kaikki höyryt noissa aivoissa.

Noin k:lo 6 paikoilla iltapäivällä, kolmannen rautatiepostin tultua,
toi James Starrin palvelija hänelle toisen kirjeen.

Tämä kirje oli pantu korkeaan koteloon, jonka kirjoituksesta heti voi
huomata, ett'ei kirjoittaja ollut tottunut kynän käyttämiseen.

James Starr repäisi kotelon auki. Siinä oli pieni paperi palanen,
jonka aika oli kellastuttanut, ja selvästi näkyi, että se oli reväisty
vanhasta kirjasta, jota ei enää käytetty.

Tälle paperille oli seuraava lause kirjoitettu:

"Insinööri James Starrin ei tarvitse vaivata itseään, sillä Simo
Fordin kirjeellä ei enää ole mitään merkitystä".

Allekirjoitusta ei ollut.

Kobo 電子書 購買注意事項如下:

(一)如果您是第一次購買Kobo電子書的顧客，請依以下兩種購買方式擇一進行綁定：

1.PChome 24h 網頁版(https://24h.pchome.com.tw/)：結帳後至顧客中心，確認訂單狀態，若為確認中，請稍候五分鐘，待訂單狀態變為訂單成立後，點選明細，在訂單資訊中點選〔內容〕，在彈跳視窗後點選〔去兌換〕，即可前往Kobo官網執行綁定及登入流程。

我的訂單/顧客中心 >訂單查詢> 訂單編號> 點選明細 > 訂單資訊 點選〔內容〕>彈跳視窗 點選〔去兌換〕即可前往Kobo官網執行綁定及登入流程。

2.PChome APP版：結帳後至顧客中心，確認訂單狀態，若為確認中，請稍候五分鐘，待訂單狀態變為訂單成立後，點選明細，在訂單資訊中點選[序號/軟體下載]，並在彈跳視窗出現後點選〔下載連結〕，即可前往Kobo官網執行綁定及登入流程。

顧客中心> 訂單查詢> 訂單編號> 點選明細 > 訂單資訊 點選 [序號/軟體下載] >彈跳視窗 點選〔下載連結〕即可前往Kobo官網執行綁定及登入流程。

*進入Kobo官網後的綁定流程請參考如下：

（使用Kobo主帳號 登入/註冊）
1. 當您在PChome 24h 網頁版(https://24h.pchome.com.tw/)/PChome APP版，購買確認後，並依步驟跳轉到Kobo官網時，下滑點選〔更多登錄選項〕，由〔PChome〕後點選進入，同意後登入，並可以註冊Kobo主帳號進行綁定，完成後，所購買的書籍即會出現在Kobo APP/Kobo 閱讀器/Kobo官網內的我的書籍。

（使用快速登入：FACEBOOK、GOOGLE、APPLE帳號登入）
2. 當您在PChome 24h 網頁版(https://24h.pchome.com.tw/)/PChome APP版，購買確認後，並依指示跳轉到Kobo官網時，點選〔FACEBOOK、GOOGLE、APPLE帳號登入〕擇一登入，同意後登入，並可以註冊Kobo主帳號進行綁定，完成後，所購買的書籍即會出現在Kobo APP/Kobo 閱讀器/Kobo官網內的我的書籍。

(二)如果您是已經完成PChome與Kobo帳號綁定程序，非第一次購買Kobo電子書的顧客

1.PChome 24h 網頁版(https://24h.pchome.com.tw/)：結帳後至顧客中心，確認訂單狀態，若為確認中，請稍候五分鐘，待訂單狀態變為訂單成立後，點選明細，在訂單資訊中點選〔內容〕，在彈跳視窗後點選〔去兌換〕，所購買的書籍即會出現在Kobo APP/Kobo 閱讀器/Kobo官網內的我的書籍。

2.PChome APP版：結帳後至顧客中心，確認訂單狀態，若為確認中，請稍候五分鐘，待訂單狀態變為訂單成立後，點選明細，在訂單資訊中點選[序號/軟體下載]，並在彈跳視窗出現後點選〔下載連結〕，所購買的書籍即會出現在Kobo APP/Kobo 閱讀器/Kobo官網內的我的書籍。

- 退換貨:依樂天Kobo官方規範為準

- 僅能由 閱讀器以外 的裝置做會員帳號綁定

- 請注意，帳號綁定後：

* Kobo會更新您的帳戶詳細資料

* 您將能在Kobo APP/Kobo 閱讀器/Kobo官網中查看所有書籍

* 帳號綁定後，您可以使用任一帳戶登入 Kobo

* 完成第一次串接時，請登出所有裝置，約等待5分鐘後再登入即可查看您的書籍

* 重新登入後，原帳戶中的書籍如有畫線註記和收藏將有遺失的可能。登出前，請務必先行拍照備份

* 若您有任何相關疑問請至Kobo官方網站 https://help.kobo.com/hc/zh-tw 並到頁面最下方點選“聯繫我們”